Selvännäkijät

Käränkävaara oli pieni ja syrjäinen kylä, jossa jokainen tunsi toisensa. Kylä oli elänyt vuosikymmeniä lähes eristyksissä ulkomaailmasta, ja sen asukkaat pitivät kiinni ikivanhoista tavoistaan. Mutta kylän tärkein salaisuus oli sen Selvännäkijät. Heidän tarkkaa määräänsä ei kukaan tiennyt, mutta heidät tunnisti tietyistä merkeistä – hiljaisesta läsnäolosta, poikkeuksellisesta kyvystä aavistaa tulevia tapahtumia, ja katseesta, joka tuntui näkevän läpi ihmisen sielun. Heitä  pidettiin kylän suojelijoina, mutta myös pelon ja epäluulon kohteina. Heidän palveluksiaan käytettiin vain äärimmäisissä tilanteissa. Kyläläiset uskoivat, että selvännäkijöiden lahja oli siunaus ja kirous yhtä aikaa.

Lahjan taakka

Selvännäkijäksi ei synnytty, vaan lahja ilmestyi odottamatta, usein teini-iän kynnyksellä. Yksi ensimmäisistä lahjansa saanut oli nuori Aino, joka oli vasta 15-vuotias, kun ensimmäiset merkit hänen kyvyistään alkoivat ilmetä. Ensin tulivat unet – eläväiset, kuin toinen todellisuus, jossa hän näki tapahtumia ennen kuin ne sattuivat. Sitten tuli kyky kuulla ihmisten ajatuksia, ei aina selvästi, mutta tarpeeksi hyvin aistiakseen toisten pelot ja toiveet. Aino ei ymmärtänyt lahjansa merkitystä, eikä hänen perheensä osannut auttaa häntä. Vanhemmat Selvännäkijät kuitenkin huomasivat hänen kykyjensä heräämisen ja opettivat hänelle, miten hallita näitä kykyjä. 

Ennustus tuhosta

Eräänä talvena kylää kohtasi erityisen synkkä aika, kun lunta satoi tauotta viikkojen ajan ja pakkanen kiristyi. Kyläläiset pelkäsivät ruokavarantojensa loppuvan ennen kevättä, ja epätoivo alkoi vallata mieliä. Tällöin näkijät päättivät kokoontua kylän vanhimpien kanssa keskustelemaan tulevasta. Kokouksessa Aino näki jotain, mikä sai hänen sydämensä jähmettymään. Hän näki kylän kärsivän valtavasta tuhosta, joka oli tulossa, mutta jonka syytä hän ei kyennyt selvästi hahmottamaan. Näyssä vilisi kuvia palavista taloista, romahtaneista rakennuksista ja epätoivoisista ihmisistä, jotka vaelsivat pimeydessä. Aino tiesi, että hänen oli varoitettava kylää.

Kyläläisten reaktiot

Kun Aino kertoi näystään, kylä jakautui kahtia. Osa ihmisistä otti hänen sanansa vakavasti, valmistautuen pahimpaan ja alkaen varastoida ruokaa ja polttopuita. Toiset taas uskoivat hänen näkynsä olevan vain nuoren tytön harhaluuloja, pelon synnyttämää kuvitelmaa. Epäilykset kasvoivat erityisesti silloin, kun useampi viikko kului ilman mitään merkkejä lähestyvästä vaarasta. Ainon oma epävarmuus kasvoi kyläläisten epäuskon myötä. Hän alkoi epäillä lahjaansa ja sitä, oliko hänen visionsa todella luotettava. Selvännäkijän taakka kävi raskaaksi, ja Ainon yöunet häiriytyivät, kun hän pohti päätöksensä oikeutusta. Oliko hän aiheuttanut turhaa pelkoa kylään, vai oliko hänen varoituksensa pelastanut ihmishenkiä?

Kylän tuho

Muutaman kuukauden jälkeen, juuri kun kyläläiset alkoivat unohtaa Ainon ennustuksen, tapahtui jotain odottamatonta. Maassa alkoi täristä ja vuorten rinteet alkoivat liikkua. Valtava lumivyöry vyöryi alas, murskaten osan kylästä alleen ja jättäen jälkeensä vain tuhoa ja kuolemaa. Ne, jotka olivat ottaneet Ainon varoituksen vakavasti, olivat varustautuneet ja onnistuneet pakenemaan, mutta monet joutuivat lumivyöryn uhriksi. Aino itse oli tapahtumahetkellä turvassa, mutta näynsä synkkyys ja sen toteutuminen jättivät häneen syvän jäljen. Hän oli tiennyt, että jotain pahaa oli tulossa, mutta ei ollut kyennyt estämään sitä. Selvännäkijän rooli ei ollut pelkästään siunaus, vaan myös kirous.

Uusi alku ja uusi tie

Kylän tuhon jälkeen Aino huomasi, ettei hän ollut enää sama henkilö kuin ennen. Kyvyt olivat muuttaneet häntä ja hänen käsitystään elämästä. Hänestä tuli entistäkin vetäytyneempi, mutta samalla hänen visionsa alkoivat muuttua selkeämmiksi. Hän ymmärsi nyt paremmin, kuinka ohjata ja käyttää lahjaansa, mutta samalla hän tiesi, että jokainen uusi näky tulisi olemaan uusi taakka kannettavaksi. Käränkävaaran kylä alkoi vähitellen elpyä, mutta näkijöiden maine oli muuttunut pysyvästi. Heitä ei enää pidetty vain pelottavina mystikkoina, vaan elintärkeinä osana kylän selviytymistä. Kylä alkoi rakentua uudelleen, ja samalla alkoi uusi tarina näkijöistä, jotka olivat sekä suojelijoita että kirouksen kantajia.